Olen itsekin ollut vähän ulapalla ja mietiskellyt, mitä sitä tulevaisuudeltaan haluaa.
Tilanne on nyt sellainen, että Mintun suhteen en elättele enää hirveästi toiveita.
Polle ontui tässä muutama viikko sitten taas muutaman päivän, enkä tällöinkään löytänyt mitään eriskummallista vtj:sta. Se meni ohi ja nyt olemme taas liikkuneet pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Pelkään kuitenkin, että Mintun jalat eivät tulee enää kestämään samanlaista käyttöä.
Vaan on mentävä päivä kerrallaan sen mukaan, mikä Mintusta tuntuu milloinkin hyvältä.
Itselläni on kamala kaipuu valmennuksiin, todella ratsastamaan ja treenaamaan.
Olen viimeksi ratsastanut kunnolla joskus toukokuussa..
On se vaan ihmeellistä miten ihminen vaan väkisin sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka sielu huutaa tuskaa.
En halua koskaan kuitenkaan luopua Mintusta, vaan minun tulisi sitten ottaa toinen polle itselleni reenikaveriksi.
Kotitallissani asustaa tällä hetkellä tosiaan yksi 21v suokkiruuna anf ruuna 8v.
Kumpikin ovat pikkuvikaisia, joten näidenkään kanssa reenaaminen ei onnistu.
Olen umpikujassa, enkä tiedä miten pääsen eteenpäin.
Elän päivä kerrallaan ja haaveilen ratsastamisesta, treenaamisesta ja sen mukanaan tuomasta jännityksestä.
Se kaikki on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Sitten vielä tämän vuotinen syksy, joka on latistanut tunnelmaa entisestään.
Joka päivä sataa, kuraa ja vettä on jokapaikassa. Ne hiekkatarhat kun valmistuvat vasta ensi vuonna, kun raha ei riitä kaikkeen.
Kumpa joku voisi auttaa, tulisi ja sanoisi "Minun hevosellani saat treenata ja valmentautua niin paljon kuin halaut!" Taikka sitten saisin sen lottovoiton..
Näihin tunnelmiin, näillä sanoilla lopettaen.
 |
| Tästä haaveillen.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti