perjantai 12. lokakuuta 2012

Voi miten pieni ihminen voi olla onnellinen

Olin eilen pitkän pitkän tauon jälkeen Mintun kanssa kentällä ratsastamassa.
Minua jännitti ihan hirveästi, että miten polle liikkuu ja miten jalat reagoi.

Aloitimme eteenalas työskentelyllä. Pollen pehmittelyä, joten paljon voltteja ja kaarevia uria kumpaankin suuntaan. Kun Minttu alkoi notkistumaan, otin hieman kevyttä ravia ja siinä samaa jumppaa.
Tämän jälkeen pienet käynnit pitkin ohjin ja taas jatkettiin.
Otin pollen normaalisti tuntumalle ja jatkoin edelleen kaarevilla urilla ja lisäsin väliin silloin tällöin muutaman väistön.
Kun polle oli kuulolla, otin muutaman kierroksen ravia kootumpana perusistunnassa.
Ja voi että sitä vauhtia ja intoa, mikä Mintulla oli! Se taisi tarttua minuunkin, sillä hymyilin kuin naantalin aurinko, enkä kokoajan jaksanut jarrutella mammaa:)
Lopuksi taas muutama kiekka eteenalas keventyä ja tallille takaisin.
Yhteensä reissussa noin 1h 20 min.

Jalat olivat liikutuksen jälkeen edelleen ok. Laitoin linimentit huolellisesti koipiin ja rasvasin neidin poskessa olleen kuivan läikän.
Jalka oli ok myös seuraavana aamuna!! JESSS!

Nyt on maltettava tehdä ihan kevyt käyntilenkki ilman satulaa, max 30 min.
Sitten huomenna voi taas tehdä jotakin muuta jos ehtii, tai pitää vapaan.
Sunnuntaina sitten kentälle taikka kunnon reipas maasto.
Voi, toivon koko sydämestäni, että tästä se alkaa taas <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti