kohti joula mennään hyvillä mielin!

Nyt on taas vierähtänyt aikamoinen tovi kirjoittamisesta.
Välissä on tapahtunut kainelaista, mutta Mintun jalat eivät ole (ihanaa, ihanaa) reistanneet!
Sain sovittua Jonnan tallin maneesin käytöstä kaksi kertaa viikossa, jos päästäis taas reenaan.

Olimme maneesilla tiistaina tunnin verran.
Ensialkuun ratsastin ponin pyöreäksi eteenalas työskentelyllä ravissa ja käynnissä. Tein paljon kaareiva uria ja voltteja, jotta sain pollen jumpattua.
Seuraavaksi keskityin käynnissä takaosan työskentelyyn.
Tein isolla pääty ympyrällä takaosan siirtoa sisälle ja ulos.
Hieman harjoitusravia, mutta ruosteessa olevan ratsastajan vuoksi pätkä jäi lyhyeksi.
Muutamia väistöjä ja avoja käynnissä sekä laukat lopuksi isolla soikealla keskiympyrällä.
Maneesi on nimittäin 16-18 metriä leveä, joten meillä meinaa tulla ahdasta ;)
Polle traikkuun ja takaisin kotiin. Että olen tyytyävinen tuosta ponin kulkemisesta nykyään.

Sitten torstaiseen maneesireissuun.
Traikkumatka meni hyvin, niinkuin treenikin! Oli ihan SUPER fiilis, en olisi enää uskonut mintun tuntuvan tältä! Ajatelkaa kuinka pitkä sairasloma ponilla oli ja nyt jo toisella kerralla tuntui siltä kuin kaikki olisi niinkuin ennen <3
  Aloitin työskentelyn käynnissä Karon oppeja mukaillen.
Eli liioitellusti taivuttelemalla pollea sisään ja ulko ohjan hellittämisellä. Sama homma kaikissa kolmessa askellajissa ja tämän jälkeen polle olikin ihanan rento.
Sitten pidimme muutaman minuutin hengähdystauon ja jatkoimme taas. Tässä vaiheessa otin jalustimet pois jalasta, jotta saisin itseni satulaan suoraksi.
Aloitimme tekemällä kahdeksikkoa niin, että aina suoristus tuli peiliä kohden.
Pysähdyksiä ja peruutuksia yhditettynä harjoitukseen. Muutaman kerran niin että suoristuksen ajaksi polle käyntiin, muuten ravissa.
Myös käynnistä laukannostot, pari ympyrää laukkaa ja siityminen raviin, suunnan vaihto ja sama homma uudelleen.
Polle toimi tosi hyvin, oikeaan ainoastaan hieman jännittynyt sisäohjalle välillä.
Sitten jalustimet alas ja sama harjoitus vielä niiden kanssa.
Jatkoin vielä ravissa avoilla sekä vaistöillä muutaman kerran kumpaankin suuntaan.
Tämän enempää en uskaltanut neitä rasittaa, sillä se oli niin ihana!! :) Itkuhan meikäläiseltä pääsi kun tajusi tämän hetken olevan totta <3
Pollen venyttely kotona, arnikaa selkään ja kylmäsuojat takasiin.
Ja parasta on tässä se, että tänä aamuna jalat eivät näyttäneet reagoineen lainkaan!!
Ihana fiilis, näitä vaan lisää niin polle on taas kohta kuosissa!

Ensilumi ja liukkaus ilman hokkeja

Viime keskiviikkona sitten vain taluttelin neitiä noin 20 min, vaikka takasten turvbotus olikin jomiltei kokonaan laskenut. Halusin ottaa varman päälle, jotta ne saisi taas kuntoon.
Kunnon harjaus ja sitten vielä kylmäpatjat jalkaan hetkeksi.

Torstaina kävin ilman satulaa köpöttelemässä noin 30 min metsässä.
Polle oli reipas ja pirteä, mutta malttoi kuitenkin keskittyä kävelemiseen.
Jalat jo ihan normaalit.

Perjantaina tuli sitten lunta koko päivän ja pakkasellakin pysyttiin.
Sen verran pyrytti, että kaikki hepat saivat pitää vapaan, hain heidät sisälle jo siinä klo 18:sta maissa ilman vuoksi.

Lauantaina edelleen liukasta ja lumista, joten kunnon puunaus tallissa.
Kävin aamulla Agrissa, joten matkaan tarttui myös harjakivi. Pääsin sitten vauhtiin ja sain pollesta melkoisen kasan karvaa irti :) Käytiin sitten vielä pellon reunassa taluttelemassa noin 15 min.
Siinä ei onneksi lipsunut lainkaan.

Sunnuntaina Minttu sai pitää vapaan, harjasin vain suurimmat liat pois!
Ihanaa kun on pakkasta ja lunta, niin ei tarvitse tapella kuraisten jalkonen kanssa, ei hevosten eikä omien :)

Maanantaina edelleen liukasta, mutta kotiellä alkaa jo hiekka näkymään.
Harjasin siis pollen taas kunnolla ja kävin taluttelemassa tiellä noin 20 min. Nätisti mentiin, vaikka mentiin jo pilkkopimeässä otsalampun valossa :)

Ja sitten eilen, tiistaina pääsin vihdoin ratsastamaan.
Keli plussalla ja lumet sulaneet, joten uskaltauduttiin tielle. Ensin kävin Tahvon selässä hetken ja päästeltiin suurimmat höyryt pihalle.
Satu oli sinä aikana laittanut Mintun kuntoon, jotta ehtisin ennen pimeää.
Kävin sitten enidin kanssa tiellä ravailemassa ja laukkailemassa noin 30 min.
Loppumatkasta ratsin neidin eteenalas ravissa ja käynnissä, sekä tein muutamia väistöjä tien reunasta reunaan.
Parhana tuota, kun täytyy piemä tulla jo 17:30 maissa! Olisi edes sitä lunta, niin näkisi tuonkin jälkeen vielä!

Ratsastelua ja vastoinkäymisiä

Viime viikolla olin torstaina neidin kanssa noin 30 min maastolenkillä.
Menimme vain tietä edes takaisin eteenalas liikkuen ravissa ja käynnissä.
Neidillä taas virtaa riitti, vauhti oli sen mukaisen. Ei kuitenkaan hikeä pintaan, sillä rokotuksesta vasta 3pvä.

Perjantaina olin ilman satulaa maastossa 30 min vain käyntiä metsäpolulla.
matkalla muutama vesilätäkkö, joiden vuoksi meinasin repia hermoni riekaleiksi! Minttu yritti kaikkensa, ettei vain tarvitsisi astua lätäkköön. Ja kaksi päkkipäätä kun on yhdessä niin hyvää ei seuraa :)

Viikonloppuna Mintulla vapaa, sillä lauantaina vietin HIHS:ssä ja sunnuntain pihahommissa.
Mintulle tarttui mukaan vain heijastinloimi ja itselleni kolitsi.

Maanantaina veimme Satun kanssa lantakuorman ja minä kävin vielä taluttelemassa Minttua tiellä.
Päästin neidin takaisin tullessa vapaaksi jolloin tammuska spurttasi koko kotitiemme kotiin :)
Sai vähän päästellä höyryjä!

Tiistaina olin maastossa Pian ja Sulon kanssa noin 1h.
Menimme tielenkin, josta suurinosa käyntiä. Muutama ravipätkä ja yksi laukka.
Minttu koko matkan ihan täpinöissään, oli kuin mikäkin pahainen kakara:)
Kiva reissu ja hikeäkin pukkasi pintaan. Jlakoihin linimenttiä ja loimi niskaan.

Nyt sitten tänä aamuna kun kuskasin pollet ulos, huomasin Mintun takasten turvotuksen..
Takaset olivat kuin tukit, muistuttivat ihan impaaria, sillä jänteitä ei tuntrnut lainkaan.
Käveli kuitenkin puhtaasti tarhaan, eikä muutenkaan aristanut jalkoja. Töistä päästessäni sitten vain kylmäämään ja liikuttamaan neitiä.
TOIVON todella, että turvotus laskee näiden avulla..
En vaan enää ymmärrä, että mistä tämäkin voi johtua? Mistä näitä vastoinkäymisiä aina tulee ja miksi me emme koskaan pääse harrastamaan yhdessä edes kuukautta kerrallaan?
Ei jaksa ymmärtää, miksi juuri me?

Rokotusviikko

Hellurei taasen,

Maanantaina kävi siis eläinlääkäri rokottamassa Mintun sekä kissamme.
Nyt siis kevyttä liikutaa muutama päivä, jotta polle ei hiesty.
Maanantaina Minttu vietti vapaan rokotuksen merkeissä.

Tiistaina oli kamala tuulinen keli, mutta päätin silti käydä illalla Mintun kanssa pienen lenkin teillä.
Itsekin olen ollut saikulla, joten ajattelin kokeilla miten oma kunto kestää myös.
Tiellä noin 30 min käyntiä ja hitusen myös ravia.
Virtaa riitti vaikka muille jakaa, mutta silti piti kummankin takia malttaa:)

Keskiviikkona oltiin sitten serkkuni ja Sulon kanssa maastossa noin 45 min.
Satoi miltei kokoajan, oli ikävän harmaata ja synkkää.
Kävimme silti Santaojantien lenkin, josta mäenpäälle, kahlausta lätäkössä ja metsän kautta kotiin.
Matkalla pari ravipätkää, Mintulla myös hitusen laukkaa;)
 Muutama mörkö matkassa, mukaanlukien auto jota Minttu yritti potkaista :O

Nyt on tämä liikutusinto taas alkanut nousta, toivottavasti kelit vaan sen sallivat :)

Voi miten pieni ihminen voi olla onnellinen

Olin eilen pitkän pitkän tauon jälkeen Mintun kanssa kentällä ratsastamassa.
Minua jännitti ihan hirveästi, että miten polle liikkuu ja miten jalat reagoi.

Aloitimme eteenalas työskentelyllä. Pollen pehmittelyä, joten paljon voltteja ja kaarevia uria kumpaankin suuntaan. Kun Minttu alkoi notkistumaan, otin hieman kevyttä ravia ja siinä samaa jumppaa.
Tämän jälkeen pienet käynnit pitkin ohjin ja taas jatkettiin.
Otin pollen normaalisti tuntumalle ja jatkoin edelleen kaarevilla urilla ja lisäsin väliin silloin tällöin muutaman väistön.
Kun polle oli kuulolla, otin muutaman kierroksen ravia kootumpana perusistunnassa.
Ja voi että sitä vauhtia ja intoa, mikä Mintulla oli! Se taisi tarttua minuunkin, sillä hymyilin kuin naantalin aurinko, enkä kokoajan jaksanut jarrutella mammaa:)
Lopuksi taas muutama kiekka eteenalas keventyä ja tallille takaisin.
Yhteensä reissussa noin 1h 20 min.

Jalat olivat liikutuksen jälkeen edelleen ok. Laitoin linimentit huolellisesti koipiin ja rasvasin neidin poskessa olleen kuivan läikän.
Jalka oli ok myös seuraavana aamuna!! JESSS!

Nyt on maltettava tehdä ihan kevyt käyntilenkki ilman satulaa, max 30 min.
Sitten huomenna voi taas tehdä jotakin muuta jos ehtii, tai pitää vapaan.
Sunnuntaina sitten kentälle taikka kunnon reipas maasto.
Voi, toivon koko sydämestäni, että tästä se alkaa taas <3

Vettä, kuraa ja murheita

Ja heti alkuun pahoittelut, että kirjoitustaukoni on ollut näin pitkä.
Olen itsekin ollut vähän ulapalla ja mietiskellyt, mitä sitä tulevaisuudeltaan haluaa.

Tilanne on nyt sellainen, että Mintun suhteen en elättele enää hirveästi toiveita.
Polle ontui tässä muutama viikko sitten taas muutaman päivän, enkä tällöinkään löytänyt mitään eriskummallista vtj:sta. Se meni ohi ja nyt olemme taas liikkuneet pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Pelkään kuitenkin, että Mintun jalat eivät tulee enää kestämään samanlaista käyttöä.
Vaan on mentävä päivä kerrallaan sen mukaan, mikä Mintusta tuntuu milloinkin hyvältä.

Itselläni on kamala kaipuu valmennuksiin, todella ratsastamaan ja treenaamaan.
Olen viimeksi ratsastanut kunnolla joskus toukokuussa..
On se vaan ihmeellistä miten ihminen vaan väkisin sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka sielu huutaa tuskaa.
En halua koskaan kuitenkaan luopua Mintusta, vaan minun tulisi sitten ottaa toinen polle itselleni reenikaveriksi.
Kotitallissani asustaa tällä hetkellä tosiaan yksi 21v suokkiruuna anf ruuna 8v.
Kumpikin ovat pikkuvikaisia, joten näidenkään kanssa reenaaminen ei onnistu.

Olen umpikujassa, enkä tiedä miten pääsen eteenpäin.
Elän päivä kerrallaan ja haaveilen ratsastamisesta, treenaamisesta ja sen mukanaan tuomasta jännityksestä.
Se kaikki on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Sitten vielä tämän vuotinen syksy, joka on latistanut tunnelmaa entisestään.
Joka päivä sataa, kuraa ja vettä on jokapaikassa. Ne hiekkatarhat kun valmistuvat vasta ensi vuonna, kun raha ei riitä kaikkeen.

Kumpa joku voisi auttaa, tulisi ja sanoisi "Minun hevosellani saat treenata ja valmentautua niin paljon kuin halaut!" Taikka sitten saisin sen lottovoiton..

Näihin tunnelmiin, näillä sanoilla lopettaen. 

Tästä haaveillen..

Syksy on ovella

Me <3

10.9.2012

Syksy alkaa jo olla ovella ja talli aivan kohta valmis.
Enää puuttuu ikkunakalterit, sähköt ja ilmastointi on hiukan kesken.
Ajatuksena siis on, että saan pollen viimeistään 15:st päivä sisälle talliin.
Mintun kesäkaveri on täällä vielä kuun loppuun ja uusi tallikaveri saapuu nyt viikonloppuna.
  Sitten vain pidetään peukkuja, että syksy ei ole kovin sateinen. Sillä muuten en tiedä mihin joudun tarhojen kanssa, sillä niihin laitetaan hiekkapohjat vasta ensi vuonna pihahommien yhteydessä.
Heiniä kävin jo tänään hakemassa osan ja loput sitten viikonloppuna.

talvi 2012

Keskiviikkona tulee etsuri, jotta saadaan puu heinäpäädyn edest pois!
Enää ei siis mene kauaa kun tallini on valmis;)

Minttua olen liikutellut noin kahdesta neljään keraan viikossa.
Se on mielestäni tosi vähän, mutta totuus on se etten ole uskaltanut ratsastaa enempää.
Peökään, että mintun takakintereet eivät kestäkään. Mitä sitten jos niin käy?
Miten selviän siitä, että meidän yhteinen taipaleemme ei enää jatku samaan malliin?
Liian monta kysymystä joihin en osaa vastata..

Aika sen näyttää ja toivottavasti myös kertoo, jottei tarvitse kuluttaa aikaa tämän pohtimiseen.

Alla muutama kuva alkuvuodesta, minusta ja ihmeestäni <3